Isabelle Pekonen muutti Ranskasta Suomeen yli 40 vuotta sitten avioliiton myötä. Perhe asettui Kotkaan. Nyt kolme lasta ovat jo aikuisia ja elämää ilahduttaa nelivuotias lapsenlapsi. Isabelle jäi eläkkeelle noin vuosi sitten tehtyään pitkän uran kieltenopettajana ja tulkkina.

– Kotimme on Karhulassa. Viihdymme myös mökillämme ja siellä lähimetsässä sekä järvellä, hän kertoo.

Meri, luonto ja kulttuuri vetävät puoleensa

Kotkassa Isabelle rauhoittuu veden äärellä Kymijoen rannoilla ja Sapokan vesipuistossa. Liikkumaan hän lähtee usein Kumparepuistosta Luovin kuntoradalle.

– Meri, luonto ja puistot ovat Kotkan parhaita puolia. Myös kulttuurielämä on vilkasta. Konserttitalo ja kirjastot ovat minulle tärkeitä. Merikeskus Vellamon vaihtuviin näyttelyihin pääsee jopa ilmaiseksi keskiviikkoiltaisin, hän vinkkaa.

Sataman kalakauppiaat ja pienet ravintolat ovat myös tehneet vaikutuksen. Eläkepäivien haaveisiin kuuluu matkustaa enemmän Suomessa, esimerkiksi Pohjanmaalle.

Kielen kautta kiinni työhön ja yhteisöön

Isabelle on ollut työelämässä lähes koko Suomessa asumisensa ajan, lukuun ottamatta vanhempainvapaita. Ensin hän opetti ranskaa kouluissa, myöhemmin pätevöityi tulkiksi.

– Töitä riitti paljon ja työnantajien luottamus tuntui hyvältä.

Suomeen muuton jälkeen sosiaalisten verkostojen luominen vei aikaa, mutta seurakunnan kautta hän sai läheisiä ystäviä.

– Sain ystäviä loppuelämäksi, hän iloitsee.

Suomen kielen taito kehittyi opiskelun, intensiivikurssin ja lukemisen avulla.

– Kielen oppiminen ei tuntunut vaikealta. Se helpotti, että suomea lausutaan, kuten se kirjoitetaan.

Elämyksistä ja auttamisen ilosta voimaa

Isabelle nauttii suomalaisesta kulttuuritarjonnasta kesäteattereista musiikkiin. Arjen kulttuuria ovat myös kirjallisuus ja ruoka – erityisesti maistuvat keitot ja sienipiirakka itse poimituista sienistä.

Vapaa-ajallaan hän on tehnyt vapaaehtoistyötä maahan muuttaneiden parissa tulkkina, suomen opettajana ja tukihenkilönä.

– Parasta on nähdä, miten kielitaito tuo vapautta ja helpottaa elämää. Kaikki kohtaamani tulijat ovat halunneet sopeutua Suomeen.

Kahden kotimaan tavat kohtaavat

Kulttuurieroihin kahden kotimaan välillä saattaa törmätä vaikkapa sukulaisten vierailujen myötä.

–Puhe ja ajatus virtaavat ranskalaisilla kovin nopeasti! Siinä rytmissä saatan nykyään jopa väsyä helposti, hän naurahtaa.

Isabelle itse on oppinut nauttimaan suomalaisesta rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta.

Joskus taas kulttuurierot tulevat yllätyksenä vastaan arjen pienissä asioissa. Isabelle esimerkiksi vinkkaa Suomeen muuttaville leikillisesti, ettei pienen vauvan nimeä kannata täällä kysyä, sillä Suomessa nimi annetaan ja paljastetaan usein vasta 2–3 kuukauden iässä nimijuhlassa.

Paikallisille Isabelle esittää toiveen:
– Kohtaa muualta tullut ensisijaisesti ihmisenä, ei ulkomaalaisena. Ystävällinen kohtaaminen ja hyväksyvä katse merkitsee paljon.

Elämä ja ihmiset ovat myös yllättäneet iloisesti Suomessa. Nyt eläkkeellä ollessa Isabelle Pekonen on saanut mökkipaikkakunnalta uusia ystäviä enemmän kuin koskaan ennen. Yhteisöllisyys on ollut virkistävää!

Lue seuraavaksi