Belgialainen Pascal Debroek työskentelee kansainvälisessä peliyhtiössä pääkaupunkiseudulla, mutta kotonaan hän on Karhulan Mäntykankaalla, missä metsäpolulle pääsee suoraan omakotitalon takapihalta.

Debroekin perhe muutti Helsingistä Kotkaan ollakseen lähempänä vaimon vanhempia sekä tarjotakseen pojalleen rauhallisemman kasvuympäristön ja hyvät mahdollisuudet jääkiekkoharrastukseen. Kotka tuntui kodilta, täältä löytyi läheisten tukiverkosto, luonto lähellä, lyhyt matka jäähallille ja samalla perhe sai Helsinkiin verrattuna huomattavasti enemmän elintilaa.

–Myymämme kodin hinnalla saimme täältä kaksi kertaa isomman talon ja kymmenen kertaa suuremman pihan. Ja poika pääsee jäähallille reilussa 10 minuutissa, Pascal kuvailee.

Toimistolla Pascal käy kahtena päivänä viikossa ja tekee loput työpäivät etänä. Hybridityö sopii hänelle hyvin, eikä hän enää erityisesti kaipaa takaisin Helsingin vilinään. Suuret ihmismassat tuntuvat nykyisin raskailta. Kotkan suurtapahtumat, kuten Meripäivät, ovat hänelle jo riittävän vilkkaita.

Kotkassa kaikkea ilman suurkaupungin kiirettä

Kotimaa Belgia on pinta-alaltaan pieni, mutta tiheästi asuttu maa. Pascal kasvoi rauhallisessa ja maaseutumaisessa Landenin kaupungissa, josta hän muutti myöhemmin opiskelemaan ja työskentelemään historiallisempaan ja vilkkaampaan Mecheleniin.

–Kolmissakymmenissä aloin tuntea, että haluan nähdä enemmän maailmaa. Olin käynyt aiemmin Suomessa ja ihastuin maahan niin paljon, että päätin muuttaa tänne ennen kuin olisi liian myöhäistä. Työnhaku ilman paikallisten työmarkkinoiden tuntemusta oli vaikeaa, mutta sain lopulta harjoittelupaikan, myin omaisuuteni ja ostin yksisuuntaisen lipun Suomeen.

Suomesta oli jäänyt hänelle alusta asti myönteinen kuva luonnon sekä ihmisten maanläheisyyden vuoksi. Hän arvosti erityisesti sitä, ettei ihmisten tarvitse tehdä vaikutusta autolla, pukeutumisella tai muilla statussymboleilla.

Harjoittelupaikkaa seurasi työura suomalaisessa mobiilipeliyhtiössä. Pelialalla Pascal onkin pysynyt siitä lähtien, vaikka työnantaja on vaihtunut. Nykyisin hän vastaa siitä, että pelaajat saavat hyvän käyttökokemuksen ja laadukasta tukea.

Pascal kokee olevansa onnekas saatuaan suomalaisen vaimonsa kautta läheisen ja laajan perheen ympärilleen. Verkosto tarjoaa vahvaa tukea arjessa.

–Suomessa ystävystyminen vaatii kuitenkin usein aikaa ja yhteisiä tuttavia. Kotimaassani sosiaaliset suhteet syntyvät helpommin spontaanisti, Pascal kuvailee.

Kotkaa hän arvostaa siksi, että se muistuttaa hänen omaa kasvuympäristöään ja tarjoaa kaiken tarvittavan ilman suurkaupungin kiirettä. Hän viihtyy myös Haminassa sen idyllisen pikkukaupunkimaisuuden vuoksi ja on tutustunut Kouvolaan poikansa jääkiekkoharrastuksen kautta.

Ruokakulttuuri on kansainvälistynyt

Nykyisin Pascal ymmärtää suomea melko hyvin, mutta tekee siitä mielellään pienen vitsin eikä yleensä kerro osaamisestaan heti. Sen sijaan hän saattaa yllättää keskustelukumppaninsa osoittamalla päivän mittaan ymmärtävänsä paljon enemmän kuin antaa aluksi ymmärtää.

–Ruokakulttuuri aiheutti aluksi kulttuurishokin, mutta Suomen ruokavalikoima on kehittynyt valtavasti 15 vuodessa, Pascal sanoo.

Nykyään tarjolla on belgialaisia tuotteita, kansainvälisiä erikoisuuksia ja eri maiden ruokakulttuureja. Silti hän kaipaa edelleen joitakin kotimaansa aitoja makuja ja suhtautuu huvittuneesti suomalaisiin sovelluksiin. Lakulla maustettu flaamilainen lihapata herättää hänessä samanlaisia tunteita kuin ananaspizza italialaisessa.

Seudulle asettumisessa Pascal ei olisi kaivannut niinkään kaupungin tai valtion tukea kuin käytännön asioiden helpottamista. Englanninkielisiä palveluita, esimerkiksi pankki- ja terveyspalveluita voisi hänen mielestään edelleen kehittää.

Vapaa-ajallaan hän harrastaa roolipelejä, miniatyyrien maalaamista, musiikkia ja ulkoilua. Pitkän työpäivän jälkeen luovat harrastukset tarjoavat vastapainoa tietokoneen ääressä työskentelylle.

Yhteisöllinen etätyötila verkostoitumiseen?

Pascalin mielestä ulkomaalaisia ja paikallisia voisi tuoda nykyistä enemmän yhteen, sillä monelle suurin haaste ei ole arjen asioiden hoitaminen vaan sosiaalisten verkostojen rakentaminen.

Hän kehuu Kotkan muuttajille tarjoamia tapahtumaetuja, mutta näkee mahdollisuuksia myös uudenlaisille kohtaamispaikoille. Yhtenä ideana hän nostaa esiin yhteisölliset työtilat, joissa kansainväliset etätyöntekijät, opiskelijat ja muut asukkaat voisivat tavata toisiaan, verkostoitua, jakaa osaamista ja tarjota vaikka mentorointia.

Pascal pohtii myös Suomen talouden ja työelämän tulevaisuutta.

–Kilpailu työpaikoista on kiristynyt, Pascal toteaa.

Hän toivoo, etteivät kansainväliset mahdollisuudet vähenisi tulevaisuudessa.

–Samoissa työtehtävissä ei enää välttämättä voi työskennellä vuosikymmeniä. Mitä sitten tilalle? Itseni voisin tulevaisuudessa nähdä esimerkiksi pelialan konsulttina. Yrittäjyys on yksi mahdollisuus, vaimoni työllistää jo itsensä pitopalveluyrityksen kautta.

Koti-ikävä ei iskenyt heti Suomeen muuton jälkeen, mutta ajan myötä Pascal on huomannut kaipaavansa belgialaista ruokaa, oluita ja arkista sosiaalista kulttuuria, kuten spontaania jutustelua tuntemattomien kanssa.

Erityisen merkityksellisiä ovat täällä olleet pienet hetket, jotka ovat vahvistaneet tunnetta kuulumisesta yhteisöön: hollantia puhunut kaupan kassa, tuttu baarimikko tai muu arkinen kohtaaminen, joka muistuttaa siitä, ettei ole asuinseudullaan vieras.

–Kotoutuminen ei ole vain kielen oppimista, vaan myös tunnetta siitä, että kuuluu yhteisöön ja pystyy hoitamaan asioita itsenäisesti, hän toteaa.

Lue seuraavaksi