Grazyna Cirmirakis muutti Varsovasta Puolasta Suomeen vuonna 1991 yhdessä kahden lapsensa kanssa. Hänen miehensä oli aloittanut työt Suomessa jo vuotta aiemmin, ja Kotkasta tuli perheen uusi kotikaupunki. Siellä he ovat asuneet siitä lähtien, Kotkansaarella, samassa asunnossa, jo yli kolmen vuosikymmenen ajan.

– Kotka on ollut meille hyvä paikka erityisesti lapsiperheenä. Elämä ei ole täällä niin kiireistä kuin suurkaupungeissa, ja lasten ollessa pieniä tunsin oloni turvallisemmaksi, Cirmirakis kertoo.

Luonto on ollut alusta asti Cirmirakisin perheelle keskeinen osa arkea ja viihtyvyyttä.

– Kotka on ihana kaupunki, koska luonto on niin lähellä. Riittää, että ylittää tien, ja vastassa on puisto, metsikkö tai meri. Luonto ruokkii mieltä, kesällä ja talvella. Se on Kotkan suurin plussa.

Kun Grazyna muutti Suomeen 1990-luvun alussa, kotoutumista tukevia palveluja ei juuri ollut.

– Emme saaneet minkäänlaista tukea sopeutumiseen. Kotoutumislakia ei ollut, eikä kukaan kertonut, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Jos et osannut kysyä, kukaan ei tullut kertomaan, hän muistelee.

Ensimmäiselle suomen kielen kurssille pääsy vei kolme vuotta, ja kursseja järjestettiin tuolloin vain harvoin.

– Luulimme virheellisesti, että järjestelmä toimii samalla tavalla kuin kotimaassamme. Myöhemmin ymmärsin, kuinka tärkeää on itse olla aktiivinen ja kysyä rohkeasti.

Palveluiden läheisyys helpottaa arkea

Kotkansaarella asuminen tekee arjesta sujuvaa: virastot, terveydenhuolto ja kaupat ovat kaikki lähellä.

– Palvelut ovat Kotkan kokoiseen kaupunkiin nähden hyvät, Cirmirakis sanoo.

Hän kuitenkin toivoisi keskustaan enemmän monipuolisuutta.

– Ennen oli enemmän erilaisia liikkeitä. Nyt valikoima on supistunut, ja toivoisin enemmän vaihtoehtoja. Kaikki ei saisi olla samanlaista.

Terveyspalveluissa hän näkee sekä hyviä että kehitettäviä puolia.

– Päivystys toimii hyvin ja sieltä saa selkeät ohjeet. Kokonaisuutena järjestelmä toimii, vaikka asiointi vaatii välillä sinnikkyyttä.

Liikkuminen on helppoa jopa kävellen

Suomalaisessa kulttuurissa Grazyna arvostaa monia asioita.

– Tykkään saunasta, ulkoilusta, talviurheilusta ja joulun ajasta. Meripäivät ja juhannus ovat kivoja. Ja olen yllättynyt siitä, kuinka täysi konserttitalo aina on. Musiikki selvästi kiinnostaa.

Pitkän asumisen aikana hän on myös huomannut kulttuurieroja ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

– Välillä tuntuu, että tuttavuus ei ole itsestäänselvyys. Naapureita voi nähdä vuosia ennen kuin tervehdykseen vastataan. Mutta tämäkin vaihtelee, on paljon myös erittäin mukavia ihmisiä. Kaikkialla on erilaisia persoonia.

Suomen kielen oppii sitkeydellä

Suomen kielen oppiminen oli haastavaa, mutta sitkeys auttoi.

– Suomen kieli on vaikea, mutta pärjäämään oppii. Minulla oli pitkään sanakirja aina mukana. Jos en ymmärtänyt, pyysin sanomaan asian toisin.

Työelämässä hän on nähnyt kehittämisen paikkoja erityisesti maahanmuuttajien näkökulmasta.

– Ammattipätevyyttä vahvistavia kursseja voisi olla enemmän. Lainsäädäntö ja käytännöt ovat erilaisia, ja niihin pitäisi saada tukea.

Uusille maahanmuuttajille Cirmirakisin viesti on kannustava ja lämmin.

– Älkää ujostelko. Olemme yhtä arvokkaita, vaikka puhuisimme huonommin suomea. Virheitä ei tarvitse pelätä. Kysy rohkeasti asioista, joita et tiedä – ja muista, että puhekieli ja kirjakieli ovat eri asia.

Pitkästä matkasta ja monista muutoksista huolimatta Kotka on Cirmirakisille koti: luonnonläheinen, rauhallinen ja paikka, jossa elämä on saanut rakentua omassa tahdissaan.

---

Lue seuraavaksi